sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Kirjaprojekti etenee








Keskiviikkona illalla painoin enter-nappulaa ja niin Yhä katselen pilviä. Elvi Sinervon elämä  -kirjani käsikirjoitus lähti kustannustoimittajalle arvioitavaksi. Helmikuinen virkavapaa päivätöistä ei mennyt hukkaan, vaan olin ahkeraakin ahkerampi ja kirja eteni suunnitelmien mukaan. Muutaman viikon jouduin vielä maaliskuussa tekstiä kasaamaan, ennen kuin tuli valmista. Helmikuisesta kirjoitusrupeamasta nautin täysin palkein eikä tiukka aikataulukaan ahdistanut niin paljoa, kuin olin etukäteen kuvitellut. Oli palkitsevaa, kun kirjan kokonaisuus alkoi hahmottua pienin askelin.

Nyt on samalla kertaa toiveikas ja jännittynyt olo: Minkähänlaisin kommentein saan kirjan takaisin ja kuinka paljon se vielä vaatii työtä? No, nyt on ainakin muutama päivä vapaata ja voi tehdä muutakin kuin kirjoittaa. Voi vaikka lukea jotakin täysin kirjaan liittymätöntä. Tai käydä leffassa tai teatterissa. Voi myös lähteä suunnittelemattomalle kävelylle katsomaan kevään pärskeitä Vanhankaupunginkoskelle, kuten teimme tänään. Ensi viikonlopulle olen varannut mieheni kanssa irtiottoreissun Tukholman kevääseen. Ihanaa, että on jotain mukavaa odotettavaa.😻

maanantai 6. helmikuuta 2017

Kirjoittaa, kirjoittaa, kirjoittaa...



Olen linnoittautunut kuukaudeksi kotiin kirjoittamaan. Seurustelen Elvin ja kumppaneiden kanssa 10-12 tuntia päivässä, jotta saisin valmista maaliskuun alkuun mennessä. Näin on kustannustoimittajan kanssa sovittu, jotta saadaan kirja syksyllä markkinoille. Paljon on vielä töitä tehtävänä, mutta nautin silti näistä hetkistä, kun ei tarvitse ajatella mitään muuta kuin kirjoittamista. Huokaan taas kerran: voisipa tätä tehdä ammatikseen.

Olen kuitenkin onnekas, että minulla on kustantaja ja kirja on todella tulossa ulos. Vihdoinkin! Sillä on jo nimi ja kaunis kansi, jonka todennäköisesti saatte nähdä, kun Into Kustannuksen syyskauden katalogi ilmestyy. Nimen voin paljastaa jo nyt: Yhä katselen pilviä. Elvi Sinervon elämä. Eikö ole kaunis?

Blogi elää hiljaiseloa kirjoitusprosessin ajan, mutta maaliskuussa palaan uusin innoin blogin pariin.

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Viimeksi




Viimeksi ilahduin lukiessani aamun Hesarista kauniin jutun tamperelaisen vanhankodin uusista inhimillisistä hoitomuodoista. Ihanaa löytää kaiken öykkäröitiuutisoinnin seasta myös jotain kaunista ja koskettavaa.

Viimeksi nauroin eilen illalla, kun olin ystäväni kanssa katsomassa burleskiesityksiä Kansallisteatterin lavaklubilla.

Viimeksi itkin liikutuksen kyyneliä Olli Mäen sympaattisen elokuvan Hymyilevä mies herkistämänä.


Viimeksi suutuin lukiessani juttuja kikystä, tuosta Suomen viennin muka pelastavasta työntekijöiden kyykyttämisestä.

Viimeksi harmistuin, kun huomasin sekaannuksia tulevissa aikatauluissa. Pitää yrittää sovitella kertalleen sovittuja asioita uudelleen.

Viimeksi kokeilin uutta lähtiessäni ystäväni ehdotuksesta yllämainittuun burleskiesitykseen. Esitys oli ihan ok, aika ajoin jopa hauska, mutta ei minusta mitään suurta fania tullut.


Viimeksi urheilin eilen aamulla lentopalloa pelatessani.

Viimeksi luin Hesaria aamupalapöydässä.

Viimeksi söin aamupalalla kaksi ruisleipää avokadolla ja tomaatilla.

Viimeksi herkuttelin oikein pitkän kaavan mukaan käydessäni mieheni kanssa viettämässä avioliiton solmimisen vuosipäivää ravintola Smygissä, jonne olimme saaneet lahjakortin ihanalta tyttäreltäni Lauralta ja hänen poikaystävältään Jimiltä.


Viimeksi ostin pari paitaa alennumyynneistä.

Viimeksi tapasin aviomieheni, joka kömpi aamupalapöytään, kun minä olin jo lopettelemassa.

Viimeksi inspiroiduin lukiessani Riitta Jalosen romaania Kirkkaus. Aivan huikea ja ihmettelen suuresti, ettei se mahtunut viime vuoden Finlandia-palkintoehdokkaiden joukkoon.



Tämä kiva meemi löytyi Kirsi-Marian Illuusioita -blogista.

Postauksen kuvat ovat Maltalta, jonne olen viimeksi matkustanut. 

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Casa Rocca Piccola - maltalaisen aatelisperheen koti


Vietimme joulun aikaan Maltalla, Vallettassa, viikon ja silloin vierailimme tässä viehättävässä "palazzossa" nimeltään Casa Rocca Piccola. Kyseessä on Valletan sydämessä oleva aatelisperheen koti, josta osa on avattu yleisölle, osa on edelleen suvun yksityiskäytössä.



Palatsi on rakennettu 1500-luvulla ja talo ja sen sisustus kertoo kiehtovasti menneistä vuosisadoista ja talossa asuneista ihmisistä. Siellä kierretään oppaan kanssa, joka pienten tarinoiden avulla kertoo talon historiasta ja sen asukkaista ja valottaa samalla Maltan poliittista- ja kulttuurihistoriaaa. Maalaukset, patsaat, huonekalut, koriste-esineet ja kirjat kertovat paitsi asukkaiden mieltymyksistä niin myös aatelisten elämäntyylistä eri vuosisadoilla.

Olin enemmän kuin ihastunut kaikesta siitä, mitä näin ja kuulin. Kodissa riitti silmänruokaa kaltaiselleni sisustuksesta kiinnostuneelle esteetikolle lattiasta kattoon. Oli myös hauskaa tutkailla asukkaiden kirjahyllyjä ja yrittää bongailla tuttuja kirjoja.




Seinältä löytyy myös englantilaisen runoilijan Samuel Taylor Coleridgen muotokuva (yllä keskellä). Coleridge oleskeli Maltalla joitakin vuosia 1800-luvun alussa ja hän oli usein nähty vieras Casa Rocca Piccolassa.


Solzhnenitsyn, Nabokov, Byatt, Heminway... Tuttuja kirjailijoita.


Joulun aika näkyi kuusen ja monien koristeiden muodossa.

Opastettu kierros päättyi maan alle. Pieneltä, kauniilta sisäpihalta laskeuduttiin kapeita portaita ja käytäviä pitkin pommisuojiin, jotka oli rakennettu toisen maailmansodan alla. Niihin talon asukkaat ja osa kaupunkilaisista kiirehtivät suojaan, kun Vallettaa sodan aikana pommitettiin, välillä melko rajustikin.

Pakko myöntää, että itselle tuli noissa ahtaissa oloissa vähän klaustrofobinen tunne ja oli ilo päästä niistä takaisin aurinkoiselle sisäpihalle appelsiinipuun alle.


Jos olette Vallettassa ja teillä on aikaa, niin suosittelen ehdottomasti tutustumista Casa Rocca Piccolaan. Minut se ainakin vakuutti.

(Kuvat ovat onnettomia kännykkäräpsyjä, harmittaa, kun en ottanut kameraa mukaan)

lauantai 7. tammikuuta 2017

Muutama sana vuoden 2016 luetuista kirjoista



Päivätyö ja siihen päälle oma kirjoittaminen sekä kirjoittamisen taustatyö syö kyllä lukuaikaa runsaalla kädellä. Luin viime vuonna 40 kirjaa ja osan niistäkin vähän harppoen. Seuraavassa pientä tilastointia siitä, minkälaista kirjallisuutta noiden 40 joukossa oli.

Suomalainen kirjallisuus löi käännetyn kirjallisuuden selvin lukemin 34-6.

Tietokirjoja tai sellaiseksi luokiteltavia oli 15 ja näistä kahdeksan oli elämäkertoja.

Fiktiivisiä elämäkertoja luin kaksi, molemmat Raija Oraselta (Anna, elämäsi ja Ackte)

Kuudessa kirjassa aiheena oli omaelämäkerrallinen reflektointi (muun muassa Karl Ove Knausgårdin Taisteluni. 5. ja Hannu Mäkelän Muistan. Vapaus.)

Hömppäkirjaosastoon kuuluvia luin kaksi: Jojo Moyes: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä ja Hilary Boydin Tule tapaamaan minua rannalle)

Dekkareita en lukenut kuin yhden, joka oli Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen Nainen parvekkeella

Novellikokoelmia luin kaksi: Ljudmila Ulitskajan Tyttölapsia ja Jhumpa Lahirin Tämä siunattu koti

Kirjailijoita, joilta luin enemmän kuin yhden teoksen: Raija Oranen ja Anja Snellman (Antautuminen ja Lähestyminen)

Samaistuttavin: Kaisa Haatanen: Ylipainolisämaksu

Ärsyttävin (mutta välillä myös hauskin): Juha Vuorinen: Maltan mieleni

Kaunein kirjan nimi oli Riitta Pulkkisen kirjalla Paras mahdollinen maailma

Kirjoista 18 oli vuonna 2016 ilmestyneitä.

Vanhin kirjoista oli Marja-Liisa Vartion Kaikki naiset näkevät unia

Pahimmat pettymykset minulle aiheuttivat kaksi suosikkikirjalijaani eli Anna Kortelainen romaanillaan Siemen (minusta Kortelainen on paljon parempi tietokirjailija kuin romaanikirjailija) ja myös Sirpa Kähkösen Tankkien kesä oli minulle jossain mielessä pettymys. Kirja ei missään nimessä ole huono, mutta omassa rankingissani se on Kuopio-sarjan heikoin osa.

Kolme parasta tietokirjaa:

Katarina Baer: He olivat natseja
Ville Suhonen: Ompelijatar
Jens Anddersen: Astrid Lindgren. Tämä päivä, yksi elämä.

Kolme parasta kotimaista romaania:
Heidi Köngäs: Dora, Dora
Leena parkkinen: Säädyllinen ainesosa
Minna Rytisalo: Lempi

Kuluvasta vuodesta 2017 tuskin tulee lukumäärällisesti yhtään parempi kuin edeltäjästään. Jos jotain saa toivoa, niin olisi kivaa, että löytyisi enemmän kirjoja, jotka aihuttavat jonkinlaisen vau-efektin. Vuosi 2016 oli tässä suhteessa melko tasapaksu.

Toivottelen kaikille oikein ihanaa lukuvuotta 2017!

tiistai 3. tammikuuta 2017

Kirjojen Suomi ja kirjablogit




Tervehdys kaikille vuoden hiljaiselon jälkeen. Suomen 100-vuotissynttärit tuovat mukanaan niin paljon kaikkea kivaa kirjapöhinää, että päätin sen kunniaksi palata takaisin kirjablogini pariin.

Kirjablogit ovat mukana YLE:n juhlavuoden kunniaksi lanseeraamassa Kirjojen Suomi - hankkeessa. Ylen kirjallisuustoimittajat Seppo Puttonen ja Nadja Nowak ovat valinneet jokaiselta Suomen itsenäisyyden vuodelta yhden kirjan eli yhteensä 101 kirjaa. Lista kirjoista löytyy täältä. Kuinka monta kirjoista olet lukenut? Minä olen lukenut 28 (vain!). Pitääpä ottaa urakaksi lukea ainakin osa listan kirjoista. Mikä on vuoden 2017 kirja, selviää myöhemmin. Kirjojen valinnassa ei ole kyse pelkästään kirjallisen kaanonin uusinnasta, vaan valitsijat ovat ottaneet mukaan yllättäviäkin teoksia ja toisaalta toisia yhtä yllättäviä on jäänyt pois. Kirjan valinnoissa on mietitty teemaa, joka jollakin tavalla kuvaisi kyseistä vuotta tai ainakin aikakautta.

Puttosen ja Novakin johdolla kirjoja käsitellään sekä televisiossa (101 kirjaa) että radiossa (100 vuoden kirjat). Ohjelmissa on mukana juontajan kanssa keskustelemassa yksi tai kaksi vierasta. Liikkeelle lähdetään uusimmasta eli vuoden 2016 kirjasta, joka on Ilkka Remeksen Kiirastuli ja viimeisenä, ennen vuoden 2017 kirjaa, käsitellään Konrad Lehtimäen Ylös helvetistä. Ohjelmat löytyvät myös Yle Areenasta, ja siellä on jonyt katsottavissa 50 ensimmäistä TV-haastattelua (101 kirjaa) ja kuunneltavissa 50 ensimmäistä radio-ohjelmaa ( 100 vuoden kirjat). Itse kävin jo eilen kuuntelemassa pari radiokeskustelua.

Mukana on kaikkiaan 81 kirjablogia, jotka kirjoittavat oman tekstinsä viikon kirjasta ja linkittävät tekstinsä hankkeen sivuille. Käykää kurkkimassa ja lukemassa. Osa on lupautunut kirjoittamaan kahdesta kirjasta, mutta pääosin jokainen bloggaaja kirjoittaa yhdestä, hänelle arvotusta kirjasta. Itse pääsin onnekkaan sattuman kautta vaikuttamaan omaan kirjaani ja sain blogattavaksi vuoden 1948 kirjan, joka Elvi Sinervon novellikokoelma Vuorelle nousu. Onnekasta tämä on tietenkin sen vuoksi, että olen kirjoittamassa Elvi Sinervosta elämäkertaa, joka ilmestyy ensi syksynä Innon kustantamana, suurin piirtein samoihin aikoihin, jolloin Vuorelle nousu on esillä TV:ssä ja radiossa.

Hei, mukavaa olla täällä taas. Tästä tulee hyvä kirjavuosi!

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Jäähyväisiä ja uusia alkuja


Kuten otsikosta varmaan arvaatte, on tullut aika sanoa jäähyväiset. Täällä toisen tähden alla sulkeutuu.

Blogin perustaminen keväällä 2011 oli yksi parhaimpia juttuja, joita koskaan olen tehnyt. Olen saanut blogin kautta paljon enemmän kuin mitä kenties itse olen koskaan pystynyt antamaan. Olen tutustunut loistaviin tyyppeihin, saanut hienoja kokemuksia, innostunut uusista asioista ja tietenkin saanut jakaa ihania ja joskus kamalia kirjakokemuksia samoin ajattelevien kanssa.

Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan. Viimeinen vuosi on jo ollut melko tahmaista, postauksia on tippunut joskus ja jouluna ja aina ei silloinkaan. En myöskään ole jaksanut panostaa samalla tavalla kuin alkuaikoina. Aika ei vain riitä ja täytyy myöntää, että innostuskin on jossain määrin hiipunut. Ainakin tämän tyyppisen blogin, jossa paino on ajatelluilla (toivoakseni) kirja-arvioilla, pitämiseen.

Olen kuitenkin päättänyt kokeilla bloggaamista vielä kerran uudessa blogissa, jonka haluan pitää vapaana kaikista määrittelyistä. Varmasti mukana on myös kirjoja, mutta pitkiä kirja-arvosteluja en enää kirjoita vaan enemmän matkataan fiilispohjalta asioissa kuin asioissa. Blogin muokkaaminen on vielä kesken, mutta nimen olen jo päättänyt. Sen löysin Merete Mazzarellan kirjasta Aurinkokissan vuosi, jossa Mazzarella kirjoittaa:

Tiedän, että kaikki päivät tulevat. Tiedän myös, että joskus ne täytyy ottaa sellaisina kuin ne tulevat.

Tästä inspiroituneena uusi blogini saa kantaa nimeä "Kaikki päivät tulevat". Laitan tänne linkkiä, kun ensimmäinen postaus on valmis.

Iso kiitos kaikille teille, jotka olette tähteni alla vierailleet, kommentoineet ja jakaneet ajatuksianne! Tämä on ollut hieno matka <3