perjantai 20. joulukuuta 2013

Colm Tóibín - Brooklyn



Colm Tóibín: Brooklyn (Brooklyn 2009, suom. Kaijamari Sivill)  Tammi 2011. 313 s. 

Täällä Eilis ei ollut kukaan. Se ei johtunut yksinomaan siitä, ettei hänellä ollut ystäviä eikä perhettä, vaan pikemminkin siitä että hän oli haamu tässä huoneessa, kaduilla matkalla töihin, tavaratalossa. Mikään ei merkinnyt mitään. Friary Streetin talossa huoneet kuuluivat hänelle, hän ajatteli, ja niissä liikkuessaan hän oli oikeasti siellä. [...] Tääkkä mikään ei ollut osa häntä. Kaikki oli onttoa, tyhjää, hän ajatteli. ( B. s. 86)

Eilis asuu Friary Streetin talossa yhdessä äitinsä ja sisarensa Rosen kanssa. Perheen isä on kuollut ja veljet muuttannet Irlannista Englantiin töiden perässä. Naisten taloudessa Rose vastaa perheen elatuksesta. Hänellä on hyvä työpaikka ja viikonloput ja vapaat hän viettä golf-klubilla tai tennistä pelaten. Eilis lopettelee kirjanpidonkurssiaan, mutta 1950-luvun pikkukaupunki Irlannissa ei juuri tarjoa työllistymismahdollisuuksia nuorelle naiselle. Eilisin työpaikkaongelmat saavat ratkaisunsa perheessä pistäytyvän isä Floodin muodossa. Isä Flood on New Yorkissa sijatsevan Brooklynin irlantilaisen seurakunnan pappi ja hän ehdottaa Eilisille muuttoa valtameren taakse. Hän on varma, että pätevälle nuorelle naiselle työpaikan saaminen Amerikassa ei ole mikään ongelma. Kun Rose ja äiti puoltavat muuttoa, lähtee Eilis matkalle kolmannessa luokassa yli Atlantin. Isä Flood auttaa nuorta naista asunnon ja työpaikan saamisessa. Asunto järjestyy rouva Kehoen luota ja työpaikka löytyy Bartoccin tavaratalosta. Kun elämä uudessa maassa alkaa vihdoinkin olla oikeassa uomassaan joutuu Eilis yllättäen palaamaan kotimaahansa.

Brooklyn on lämminhenkinen siirtolaisromaani, jossa keskeisiä kysymyksiä ovat ristiriitaiset tunteet uuden ja vanhan kulttuurin välillä. Brooklynissä Eilis kokee valtavia ikävän tunteita, mutta toisaalta hän saa myös valtavia onnistumisen kokemuksia. Onnistumiset auttavat uuteen kulttuuriin sopeutumisessa ja ne ovat myös tärkeitä itsetunnon kasvulle. Pärjäämällä Eilis rakentaa identiteettiään uusiksi. Hänestä tulee itsevarmempi nuori nainen, joka menestyy omilla ansioillaan. Kotimaahan palaaminen saa kuitenkin pakan kääntymään. Mutta mihin suuntaan? Kannattaa lukea kirja, jotta asia selviää.

Tóibínin kirja oli pitkään lukulistallani. Ja onneksi oli. Pidin tästä kirjasta todella paljon. Se on vanhanaikaisen hyvä ja realistinen kehityskertomus, joka ei kantaakseen tarvitse kikkailuja tai raflaavia juonenkäänteitä. Kirjailija luottaa henkilöihinsä ja heidän vetovoimaansa ja ne pitivät ainakin tämän lukijan intensiteetin yllä aina hamaan loppuun saakka. Haluan ehdottomasti lisää Tóibínin kirjoja luettavakseni.

Vielä maistiaisiksi pala Eilisin ensimmäisestä joulusta uudella mantereella. Isä Floodin ehdotuksesta hän lähtee  vapaaehtoiseksi kirkon järjestämään joulujuhlaan, johon kokoontuvat kulmakunnan irlantilaiset laitapuolen kulkijat ja vähän muitakin.

Pian hän kuitekin huomasi, miten miehet muuttuivat, kun he ryhtyivät juttelemaan ja huikkaamaan tervehdyksiä pöydän toiseen päähän tai syventyivät hiljaisiin keskusteluihin. Aluksi he olivat tuoneet hänen mieleensä Enniscorthyn sillalla istuskelleet miehet tai Arnolds's Crossin penkille tai Slaneyn rannalle Louse Bankille kokoontuneet miehet, kaupungin juopot tai kunnalliskodin miehet. Mutta siinä vaiheessa kun hän tarjoili ruokaa ja he kääntyivät kiittämään häntä, he näyttivät enemmän hänen isänsä ja veljiensä kaltaisilta, ja kun he puhuivat tai hymyilivät, ujous pehmensi karskiuden heidän kasvoiltaan ja se mikä oli näyttänyt jääräpäisyydeltä tai kovuudelta, muuttui oudon lempeäksi. (B. s. 112)

Kirja oli todella luettu blogeissa joitakin aikoja sitten ja siksi linkitän tähän vain Katjan arvion, josta löytyy linkkejä muihin teksteihin.

Tätä postausta ei tähän aikaan vuodesta voi päättää kuin yhdellä ainoalla tavalla: Fairytale of New York on yksi rakkaimpia joulunajan laulujani.

12 kommenttia:

  1. Tóibin on todella taitava. Itsekin ihastuin hänen teoksiinsa juuri Brooklynin myötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, vaikutuin kyllä Tóibínista ja aion lukea lisää häneltä.

      Poista
  2. Tóibín kirjoittaa rauhallisella tavalla, mistä pidin. Brooklynia enemmän pidin novellikokoelmasta Äitejä ja poikia, lue sekin!

    Fairytale of New York on yksi omakin joululaulusuosikkini. Aamulla muuten aloitin joulumusiikin kuuntelemisen juuri sillä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vähän huono lukemaan novelleja... Huomasin muun muassa Ishiguron kohdalla, että vaikka pidin hänen romaaneistaan, niin novellit eivät koskettaneet. Mutta ehkä pitää kokeilla.

      Muistankin, että pidät Fairytale of New Yorkista. Siinä on säröä ja kaunetta samassa kappaleessa.

      Poista
  3. Ihana kuulla, että sinäkin pidit Brooklynista. Se on minulle rakas kirja, ja pidän juurikin tuosta konstailemattomuudesta ja eräänlaisesta klassisuudesta niin henkilökuvauksessa kuin kielessäkin. Tóibinin suomennettua novellikokoelmaakin olen lukenut, mutta se ei koskettanut ollenkaan samalla tavalla, vaikka saattaa olla objektiivisesti arvioiden parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Brooklyn tosiaan on vanhanaikaisella tavalla hyvä romaani, jossa kaikki natsaa eikä mitään ole liikaa tai liian vähän.

      Novellit eivät ole oikein minun juttuni ja siksi suhtaudun vähän varauksella noihin T:n novelleihinkin.

      Poista
  4. Ai niin, piti vielä kehua ratkaisuasi kuvittaa postaukset omilla kuvillasi kansikuvien sijasta. Erityisesti Havasteen, Mannin ja Linturin kirjojen arvioita kuvittavat kuvat ovat sykähdyttäneet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Maria, kylläpä lämmitti tämä kommentti. On kiva selata omia valokuviaan ja etsiä jotakin postaukseen sopivaa. Usein se saattaa olla sopiva vain omissa mielikuvissani, mutta se ei haittaa :)

      Poista
  5. Minäkin pidin Brooklynista. Toivottavasti kirjabloggaajien lisäksi myös moni muu löytää Toibinin kirjat. http://kirsimaria.wordpress.com/2013/09/16/colm-toibin-brooklyn/

    Ja olen samaa mieltä kuin Maria tuossa edellä: tosi kivannäköistä, kun liität omia kuviasi postauksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin tykkään, että omilla kuvilla saa vähän vaihtelua ihan tavallisiin kirjapostuksiin. ja tuleepa kuville jotain käyttöä :)

      Pitääpä tulla lukemaan myös sinun arviosi.

      Poista
  6. Minä ra-kas-tan Brooklynia, ja myös suomennettua novellikokoelmaa. Tosin jos on novellipelkoinen, Tóibínin novellit eivät ehkä ole sellaisia, jotka voittavat puolelleen. Mutta Tóibínillahan riittää tuotantoa, ja toivon että niitä romaanejakin suomennetaan pian lisää.

    Kuva sopii todella hyvin kirjan tunnelmaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä olenko novellipelkoinen, mutta olen huomannut, etten vaan saa niistä irti samalaisia tuntemuksia kuin romaaneista. Ainoa, jonka novelleista olen todella tykännyt ovat Tuula-Liina Variksen novellit, joista uusimman kokoelman olen ilmeisesti saamassa joululahjaksi :) Toivoa sopii, että Toibinin romaaneja suomennetaan lisää.

      Kiitos kuvakehuista!

      Poista