keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Susanna Alakoski - Köyhän lokakuu

Susanna Alakoski: Köyhän lokakuu. Päiväkirja ( Oktober i Fattigsverige. Dagbok. Suom. Katriina Huttunen) Schildts & Söderströms 2013. 332 s.

Susanna Alakosken Köyhän lokakuu on päiväkirjan muotoon puettu, omaelämäkerrallisesta kurkistusaukosta nykyistä Ruotsia kriittisesti tarkasteleva teos. Alakoski (1962) on tullut tunnetuksi paitsi romaanikirjailijana niin myös aktiivsena yhteiskunnallisena keskustelijana. Hänen erikoisosaamisaluettaan ovat olleet ennen kaikkea sosiaalialaan liittyvät kysymykset. Hän on myös yhdessä Karin Nielsenin kanssa ollut aloittamassa uudenlaista luokkakeskustelua, jonka laineet ovat viime vuosina yltäneet myös Suomeen. Keskustelua on käyty pieneltä osin minunkin blogissani.

Nyt käsillä olevan teoksen lisäksi Alakoskelta on suomennettu neljä teosta, tunnetuin niistä varmaan lienee Sikalat, josta esimerkiksi Suketus on hienosti kirjoittanut. Itse en ole kirjaa lukenut, mutta nähnyt kyllä siihen pohjautuvan elokuvan Sovinto, jossa Outi Mäenpään ja Ville Virtasen roolisuoritukset olivat uskomattoman vaikuttavia. Sikaloilla on osin omaelämäkerrallinen pohja, kuten myös teoksella Hyvää vangkilaa toivoo Jenna, josta muun muassa Kirsin kirjanurkassa on kirjoitettu. Itsekin olen teoksen joskus ennen blogiaikoja lukenut.

Köyhän lokakuu on alaotsikkonsa mukaan päiväkirja, jossa Alakoski yhden lokakuun (2011) ajan kirjoittaa huomioitaan ja ajatuksiaan ylös päivittäin. Fragmentaarisissa merkinnöissään hän liikkuu henkilökohtaiselta tasolta laajempiin yhteiskunnallisiin yhteyksiin ja taas takaisin henkilökohtaisiin asioihin. Hän keskustelee aiemman kirjallisuuden, mutta myös omaa elämäänsä koskevien dokumenttien kanssa. Alakoski on kerännyt viranomaisaineistoa, joka koskettelee hänen lapsuudenperhettään. Suomesta siirtolaisina Ystadiin muuttaneet vanhemmat eivät saaneet elämäänsä hallintaan uudessa kotimaassaan ja alkoholista, väkivallasta, ulosotoista, nälästä ja liasta tuli Susannaa ja hänen sisaruksiaan määrittäviä lapsuudenkokemuksia. Susannan veljestä tuli narkkari, joka sai itsensä kuiville vasta lähes viisikymppisenä. Susannasta itsestään tuli ylisuorittaja ja huolehtija, joka lopulta hajosi taakkansa alle. Näistä kertovat dokumentit Alakoski levittää kirjansa sivuille ja yrittää löytää avaimia paitsi itseensä ja perheeseensä, myös siihen yhteiskuntaan, jossa hän asuu ja toimii. Millainen tuo yhteiskunta oli silloin, millainen se on nyt?

Köyhyys on sitä kun ihmisellä ei ole sananvaltaa, vaikutusvaltaa. Sitä kun hän ei usko voivansa muuttaa omaa tilannettaan, sitä kun olot eivät kohene vaikka hän käykin töissä. Se on kuin eläisi käsikoukkua toivottomuuden kanssa. (KL s. 49)

Alakosken kirja on yritys tehdä köyhyys, puute, syrjäytyneisyys, näköalattomuus näkyviksi ja tunnettavaksi. Köyhän lokakuu on myös yritys sanoa ääneen ne asiat, joista poliitikot vaikenevat, joista sosiaalivirasto laatii asiakirjoja ja joista tutkimus tekee numeroita ja taulukoita. Se on yritys nostaa esille ihminen politiikan, asiakirjojen ja numeroiden takaa. Miltä tuntuu olla köyhä, asunnoton, maahanmuuttaja, syrjäytynyt? Miten ihmiset nämä asiat kokevat? Miten he tulevat määritellyiksi näiden asioiden kautta?

Alakoski ei säästele sanojaan suomiessaan kirjoitusajankohtana vallassa ollutta porvarihallitusta hyvinvointivaltion vähittäisestä alasajosta. Hän myös puhuu aktiivisesti sosiaalityön puolesta, hän tapaa sosiaalityöntekijöitä, kuuntelee heitä ja vie heidän viestiään eteenpäin.

Alakoski pohtii paljon elämäkerrallisuutta. Sitä mitä lähteet kertovat, miten ne kertovat ja mitä ne jättävät kertomatta. Miten kuva ihmisestä muodostuu? Miten ihminen muistaa?

Haluan kertoa, mutta missä muodossa historiani voi kertoa? Kirjoitan ulospäin ja samalla sisäänpäin. Miten monta kirjaa vaaditaan muuttamaan asiantuntijoiden mustavalkoiset muistiinpanot väriksi. Muistiinpanoja kirjoittaneet kädet eivät tunteneet vastaleivotun leivän tuoksua, eivät kuulleet naurua, eivät nähneet auringonsäteiden tunkeutuvan keittiön ikkunasta sisään, eivät kuulleet pulujen balladeja. Niitä muistiinpanoja kirjoittaneet kädet eivät näe miten kaipaamme toisiamme. (KL s, 161)

Köyhän lokakuu on äärimmäisen tärkeä kirja ja käsittelee tematiikkaa, joka Suomessakin on mitä ajankohtaisin ja ikävä kyllä tuntuu siltä, että ajankohtaisuus vain lisääntyy koko ajan. Oma kappaleeni, jonka löysin kirpputorilta, on täynnä hiirenkorvia. Ne kertovat siitä, että Alakosken kirjassa olisi ollut pohdittavaa paljon enemmän kuin yhden blogipostauksen verran. Ne ovat myös merkkejä, joihin varmasti palaan uudelleen.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös OmppuAlma KalmaHanna ja Karoliina

6 kommenttia:

  1. Kyllä, tällaiset ovat erittäin tärkeitä kirjoja ja kirjoittajiltaan ihailtavan rohkeita tekoja!

    VastaaPoista
  2. Köyhän lokakuu kiinnostaa aiheeltaa paljon, mutten ole saanut vielä luetuksi. Sikalat oli aikoinaan todella vaikuttava, mutta Hyvää vangkilaa toivoo Jenna jätti nihkeän fiiliksen - aihe siinäkin tärkeä, mutta toteutus ei omalla kohdallani toiminut. Mutta enköhän tämänkin jossain välissä yritä lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, Köyhän lokakuu on fragmentaarisen otteensa ja ehkä jossain määrin myös kielensä vuoksi ehkä vähän haastavaa lukemista, mutta kannattaa yrittää, sillä aiheen tärkeys on sitä luokkaa.

      Poista
  3. Kyllä minusta Alakoski vuodatti parhaansa tästä aiheesta Sikaloissa ja tässä oli jonkun verran jo kuivakkuutta mukana, noin niinkuin lukukokemuksena. Tärkeää puhetta kyllä edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena/Donna mobile, kuten mainitsin, Sikalat on minulta lukematta. Pitää ilmeisesti etsiä kirja käsiinsä ja lukea, niin monet ovat sitä kehuneet.

      Poista