sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Anni Kytömäki - Kivitasku


Anni Kytömäki: Kivitasku. Gummerus 2017. 645 s.

Anni Kytömäen Kultarinta oli muutama vuosi sitten vahva lukukokemus ja se muistoissani poimin kirjakaupan hyllystä mukaani Kivitaskun, Kytömäen juuri ilmestyneen romaanin. Kotiin päästyäni aloitin lukemisen saman tien ja jo muutaman sivun jälkeen tiesin, että edessäni olisi taas mahtava lukunautinto. Kultarinta ja Kivitasku ovat eräällä tavalla sisarteoksia ja syntyneet osittain samanaikaisesti. Onko sattumaa, että molemmissa on tismalleen yhtä paljon sivujakin: Kultarinnan tavoin Kivitasku on tuhti lukupaketti.

Kivitasku on pikkulintu, joka pesii muun muassa kiviröykkiöissä ja joskus sitä on kutsuttu kansanomaisesti rauniorastaaksi. Kivillä ja kallioilla on vahva rooli Kytömäen romaanissa, ne ovat romaanin keskeisiä tapahtumapaikkoja ja myös ihmisen hyväksi käyttämää materiaalia. Kytömäki kertoo saaneensa idean romaaniin tutustuessaan Astuvansalmen kalliomaalauksiin Ristiinassa Etelä-Savossa, jonne myös romaanin tapahtumat pääosin sijoittuvat.

Ilta-auringon valo törmää kasvoihimme. Siristämme silmiämme kohti kalliota aukion toisella laidalla. Kukkula on harmaa ja paljas, puut on kaadettu sen laelta ja kyljiltä ja juurakot kangettu sijoiltaan. Jopa sammalet ja jäkälät on riisuttu kallion yltä, ne lojuvat ympäri aukiota kuin haaksirikot lautat.
Kallio kyyristelee pyöreänä keränä kuin alastomuuttaan peitellen. Ymmärrämme sen odottavan meitä. Sen kupeesta on kiilattu irti jo yksi suuri lohkare, suorakulmion muotoinen paasi joka makaa tantereella kallion edessä. Miehet huokaavat etukäteen väsymyksestä.
Sitten pilvi huputtaa auringon. Joukkiomme kohahataa. Joku alkaa mutista rukousta.
Paaden alta paljastuneesta seinämästä meitä tuijottavat sadat mustat silmät. (K. s. 101)

Kivitasku on sukupolviromaani, joka kattaa seitsemän sukupolven kohtalot 1850-luvulta tähän päivään ja samalla se luo kuvaa modernisoituvasta Suomesta. Aiempien vuosisatojen ihmisen ja luonnon välinen symbioosi rikkoutuu vähitellen ja muinaiset uskomukset ja tavat saavat antaa tilaa tieteen ja tekniikan saavutusten edessä. Läheskään aina nämä saavutukset eivät ole hyväksi sen paremmin ihmiselle kuin luonnollekaan. Tarina kerrotaan pääasiassa kolmen eri aikoina eläneen henkilön, Helenan, Sergein ja Vekan kautta. Romaanin kronologinen rakenne on rikottu ja vuorotellen ääneen pääsevien kertojien kautta kuva tapahtumista sekä ihmisistä ja heidän keskinäisistä yhteyksistään täydentyy ja selkiintyy. Tarinan vähittäinen avautuminen tekee kirjasta koukuttavan, eikä sitä malttaisi laskea käsistään.

Gummeruksen haastattelussa Kytömäki toteaa, että hänestä on helpompaa kirjoittaa menneisyydestä kuin nykyhetkestä, sillä nykyajan kuvauksesta tulee helposti epäuskottavaa. Mielestäni Kytömäki on onnistunut hienosti tässä haasteelliseksi kokemassaan tehtävässä ja nykyajan kuvaus on onnistunutta aivan samoin kuin romaanin menneisyyteen sijoittuvat jaksot. Veka henkilöhahmona on romaanin kiinnostavin ja ainakin itse koin melkoisen yllätyksen häneen liittyen romaanin loppupuolella.

Tarinan kulkua en halua tässä käsitellä, sillä pelkään, että pienetkin etukäteisvihjeet saattaisivat, jos ei nyt pilata, niin ainakin himmentää tulevien lukijoiden löytämisen iloa ja lukukokemusta. Suosittelen lämpimästi, ottakaa itse selvää ja uppoutukaan Kytömäen luomaan maailmaan.

Parasta Kivitaskussa on juuri tarinan kerroksellisuus ja yllätyksellisyys. Myös Kytömäen kieli on kaunista, mutta ei liian koukeroista tai itsetarkoituksellista, kuten joissakin nykyajan romaaneissa saattaa olla. Seikka, joka minua ärsyttää kohtuullisen paljon.

Kivitaskulle on helppo ennustaa samanlaista voittokulkua kuin Kultarinnalle ja tuskinpa olen kovin väärässä, jos povaan sille myös ehdokkuutta Finlandia-palkinto -mittelöissä. 

10 kommenttia:

  1. Kultarinta lumosi minut ja uskoisin ihastuvani Kivitaskuunkin. Olenkin jo päättänyt, että Kivitasku saa olla syyslomakirjani - sinne asti säästelen, jos onnistun olemaan ostamatta kirjaa sitä ennen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivitasku sopii mainiosti syyslomakirjaksi :)

      Poista
  2. Hienoa, että Anni Kytömäki on kirjoittanut toisen teoksen ja mukavaa, että se on laatuteos.

    VastaaPoista
  3. Odotukset ovat Kultarinnan jälkeen tosiaan korkealla, joten ihanaa lukea, että pidit Kivitaskusta näin paljon. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, odotuksiin vastattiin todellakin hienolla tavalla.

      Poista
  4. Oih, kuulostaa ihanalta. Kyllähän tämän lukua vähän jännittääkin... Katjan syyslomasäästely kuulostaa kyllä mahtavalta idealta, olisi todella jotain kivaa seuraavaan hengähdykseen odottamassa <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti myös sinun odotuksesi saavat katetta ja saat mukavan syysloman (?) lukukokemuksen :)

      Poista
  5. Huomaan, että laillasi koen väkevästi Kivitaskun niin, ettei sitä halua hirmuisesti avata, jotta muut lukijat pääsevät paljaaltaan sen huomaan. Kerrassaan hieno kirjakokemus! En ole vielä lukenut Kytömäen haastatteluita, sillä olen päiviä kirjan lukemisen jälkeen vain halunnut lämmitellä fiktion hehkussa. Nyt jo voisi tsekata niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin niin tyytyväinen, ettei minulla ollut minkäänlaista ennakkokäsitystä Kivitaskusta ja sain lukiessa kokea löytämisen riemua kerta toisensa jälkeen. Ihanaa, että sinäkin koit samoin.

      Minäkin luin nuo haastattelut vasta kirjan lukemisen jälkeen.

      Poista