sunnuntai 20. elokuuta 2017

Viimeiset kirjalliset kesäaakkoset


Taitaa olla viimeiset hetket kirjoitella kesäaakkosista, jotka ovat vähän jääneet roikkumaan. Lomamoodin vaihtaminen työarkeen aiheutti jälleen kerran pienen kooman, josta pikkuhiljaa yritän heräillä. No, kesäähän elokuu vielä on, vaikka syksy kovasti yrittääkin sitä kampittaa.


X - Villi kortti

Ajattelin käyttää tämän kummallisen kirjaimen hyväkseni "villinä korttina" ja linkata teille muutamia tekstejä, jotka paljastavat, kuinka miehinen elämäkertakirjallisuuden kartta on. Tässä Hesarin jutussa kerrotaan, että elämäkertoja ilmestyy tänä syksynä poikkeuksellisen paljon ja samalla tuodaan esiin elämäkertojen sukupuolittuneisuus. Syksyllä ilmestyy tai on jo ilmestynyt 62 elämäkertaa, joista 56 on kirjoitettu miehistä ja vain kuusi (!) naisista. Erityisesti jutussa kiinnittää huomion Docendon kustantajan Juha Janhosen lausuma, jonka mukaan "naisia, joilla olisi mittava ura ja jotka olisivat laajasti tunnettuja, on huomattavasti vähemmän kuin miehiä." Muun muassa tähän Janhosen lausumaan kiinnittää huomionsa elämäkertoihin perehtynyt kulttuurihistorian dosentti Maarit Leskelä-Kärki kirjoittamassaan mielipidekirjoituksessa. Hänen mukaansa Janhosen näkemys ei pidä paikkaansa. Kyse on ennen kaikkea siitä, keiden katsotaan olevan tarpeeksi arvokkaita kirjoittamisen ja muistamisen kohteina. Leskelä-Kärki heittääkin ilmoille kysymyksen, että onko kustantajien mielestä kuitenkin niin että historialliset naistoimijat eivät kiinnosta tarpeeksi nykylukijoita. Heissä ei toisin sanoen ole tarpeeksi myyntipotentiaalia.


Y - Yle:n 101 kirjaa

Kuinka paljon olette seuranneet YLE:n Kirjojen Suomi -sarjaa? Itse olen kuunnellut esimerkiksi bussimatkoilla ahkerasti 100 vuoden kirjat -radiokeskusteluja, jotka lähes poikkeuksetta ovat olleet erittäin mielenkiintoisia. Erityisesti minua ovat kiinnostaneet vanhemmista kirjoista käydyt keskustelut, esimerkkinä mainittakoon Katri Valan Paluu, Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä ja Pentti Haanpään Noitympyrä. Sain itsekin kunnian olla yhdessä lähetyksessä mukana, kun toimittaja Seppo Puttosen ja kirjailija Aino Kiven kanssa keskustelimme Elvi Sinervon novellikokelmasta Vuorelle nousu. 

Z - Tohtori Zivago

Jo toista kesää perätysten minulla on ollut tavoitteena lukea Boris Pasternakin klassikkoteos Tohtori Zivago, joka löytyy hyllystäni. Näyttää kuitenkin siltä, että lukematta jää. Aloittelin kirjaa muutama viikko sitten, mutta tuskastuin sen älyttömän koukeroiseen kieleen ja mutkikkaisiin lauserakenteisiin. En tiedä johtuuko koukeroisuus käännöksestä (Juhani Konkka 1950-luvun lopulla) vai onko se alkuperäisen teoksen henki, mutta rasittavaa se on. 

Å - Åbo

Tällä viikolla, kun Turku on noussut koko maailman tietoisuuteen karmeiden tapahtumien vuoksi, haluan muistaa kesäistä käyntiäni Turussa ja sen taidemuseossa. Kävimme ystäväni kanssa katsomassa Robert Doisneun valokuvanäyttelyn. Doisneaun kuvissa on sellaista ihmisyyttä, arkipäivän tapahtumia ja tunteita, joiden soisi pysyvän vallitsevina myös nyt, kun viha yrittää väkisin tunkea esiin.

Ä- Ääneen lukeminen

Yksi työni mukavia puolia on se, että saan lukea lapsille ääneen. Joka päivä luetaan ainakin unisatu. Tällä hetkellä luennasa on Vaahteramäen Eemelin kootut metkut. Vuoroaan odottavat muun muassa monet Heinähattu ja Vilttitossu -kirjat, jotka olivat omien lasteni suosikkeja. 

Ö - Kummallisina öinä

Elvi Sinervo kirjoitti vankilassa ollessaan runon "Kummallisina öinä":

Tulin tänne,
kiersin kehää,
näin naakkojen lennon,
laskin kaukaisen kellon lyönnit
kummallisina öinä,
kun tuuli tohisi
eikä uni tullut.

Minulle yksi ikääntymisen merkki ovat repaleiset yöt. Nukahdan yleensä hyvin, mutta unta ei riitä moneksi tunniksi kerrallaan ja usein nappaan öisin kirjan käteeni hetkeksi ja luen, kunnes alkaa taas väsyttämään. Työaamuina tämä on joskus stressaavaa, kun rupean miettimään, miten paljon aikaa on siihen, että herätyskello jälleen soi.

Hyvää alkavaa viikkoa! Toivokaamme, ettei se heitä eteemme yhtä ikäviä tapahtumia kuin kulunut viikko.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Kirja julkaistu




Se on nyt ulkona. Se on nyt vihdoinkin ulkona. Kirjani nimittäin. Viime keskiviikkona istuin kampaajalla, kun sain viestin, että kirja on tullut painosta. Kampaajalta päästyäni suunnistin saman tien Meritullinkadulle Innon toimistoon hakemaan lämpimäistä itselleni. 

Oli mieletön tunne saada kirja käteensä ja nähdä pitkään hellitty unelma toteutuneena. Ei olisi tullut mieleenkään lähteä heti arkisesti kotiin, vaan suunnistin kirjani kanssa Kappeliin. Juhlistin hetkeä lasillisella kuohuvaa ja selasin ihmetellen kirjani sivuja edestakaisin. Minäkö tämän tosiaan olin kirjoittanut?

Kotona skoolattiin vielä toisen kerran mieheni ja poikani kanssa ja kirja sai pysyä kunniavieraana koko illan.

Tässä tietoa kirjasta.

Loputkin tekijäkappaleet kotiutuivat